Patun tarina

Takkutukka-Patu :) Koeratsastuspäivänä 20.7.2009

Kesällä 2009 tuli vanhempien kanssa puheeksi, että jospa mulle hommattaisiin toinen hevonen Leidin lisäksi. Leidillä ikää oli siinä vaiheessa 19 vuotta ja hankosidevamma toipumassa. Epäilyssä oli, ettei se tule enää normaalia käyttöä kestämään. Itse kallistuin heti suomenhevosen puoleen, jotenkin ne on niin lähellä sydäntä rehellisen luonteen, rauhallisuuden(???? patun kohdalla ei toteudu) ja monikäyttöisyyden vuoksi. Alkoi hevosen etsintä..

Selailin hevostalli.nettiä yms päivittäin eikä sopivan matkan päästä juuri sopivia hevosia löytynyt. Haussa oli tamma, perusratsastettu ja mielummin vähän osaavampi, ei liian iäkäs eikä liian nuori ja terve. Kesäkuussa koeratsastin tutun pv-tamman, hinta oli vähän liikaa ja itse en puoliveriselle lämmennyt, eikä oikein muutenkaan ollut omanlaiseni hevonen, liian osaava ;) Sitten käytiin jossain porvoon lähellä koeratsastassa tosi iso suomehevosruuna, se oli meillä viikon koeajallakin (olisi varmaan ollut kauemminkin mutta lähdin itse riparille) mutta lähti takaisin kotiin kun sekotti täysin meidän heppalauman eikä se oikein ollut mun tyylinen :D Kuitenkin itkut sain aikaan kun se lähti kotiin..

No rippijuhlat oli ja meni ja sinä iltana kävin vielä 12 aikoihin ht.netissä katselemassa ilmoituksia. Siellä oli ilmoitus herkästä 10 vuotiaasta sh-tammasta, ei aloittelijoiden ratsusta, heC ja 80cm ja oli kohtuumatkan päässä meistä. Juoksin suoraan saunaan kertomaan tästä äitille ja iskälle ja heti aamulla äiskä soittikin sinne. Lähdettiin niiltä istumilta katsomaan Patua!

koeratsastamassa

 Ajomatka Nastolaan kesti ikuisuuden ja ekana hain sitten Patun tarhasta, harjasin, satuloin ja nousin selkään. Ratsasin sillä pellolla ja satoi vettä joten pelto oli liukas ja aika vähän mitään tein. Patu kuumui, tössötti, ei pysähtynyt eikä edes väistänyt mun pohjetta, mutta silti lähdin vielä maastoon sen kanssa. Laukattiin täysiä käytännössä ja jarruja ei löytynyt mutta muistin omistajan ohjeen antaa sille pitkät ohjat niin rentoutuu. Takaisin tallinpihaan päästessä kuitenkin olin aika varma siitä että haluanko P'n :--) Seuraavana lauantaina haettiin se kotiin.

Blondi tuli taloon. Se on ihan erinäköinen tässä ku nykyään..

eka ratsastus kotona, missä patun pehva??

Melko ensimmäisiä ratastuksia kotona, mustavalkoinen koska ei mulla ole tätä värillisenä enää...

Alku oli aika hm.. No ei kuitenkaan hyvin oikein mennyt.. Patu testasi, kuskasi jne.. Sillä oli aika epäsopiva satulakin ja se vaikeutti tosi paljon mun istumista sen selässä. Olin tuohon aikaan mennyt todella vähän kenelläkään muulla kun Leidillä ja sen huomasi.

Toinen kunnon hyppykerta kotona, ja videoita tästä en taida näyttääkkään. Tosiaan, hevonen vei mua aikalailla 6-0, mutta tärkeintä ehkä oli etten pelännyt ratsastaa sillä.

Hiljaa hyvä tulee. 2009 syyskuu

Meillä oli 2009 syksyn aikana muutama valmennus ja opettaja kehui joka kerta kuinka hevonen on mennyt eteenpäin! Oikea suunta siis. Maastoiltiin, peltoiltiin ennen kaikkea ja mentiin silloin tällöin kentällä. Muutamassa kuukaudessa Patusta jo aika erihevonen ratsastaa. Etenkin ilman satulaa se alkoi toimia koulussa kymmenen kertaa paremmin kuin meille tullessaan.

Saatiin joulukuussa parempi ja istuvampi satula, Wintecin yleispenkki mutta on tähän asti toiminut meillä ok. Kevään ja talven aikana hypättiin aika paljon ja varsinkin sillä saralla patusta tuli paljon toimivampi! Silti, silloin ja edelleenkin se toimii ilman satulaa paremmin, kun itse pystyn rentoutumaan helpommin.

Talvi höntsäiltiin pellolla ja vaikka mitä muuta kivaa. Oltiin maaliskuussa parissa valmennuksessa, itseasiassa meillä oli 2 valmennusta viikon sisään ja voi että miten se alkoi toimimaan sen toisen jälken! Oli aivan superhyvä ratsastaa. Esteillä Patu oli omaan makuun tosi hyvä hypätä, ja toimi joka saralla tosi hyvin.

Riina ja Patu

Kevät meni samoilla linjoilla, leiriä odotellessa. Kesäkuun alussa lähdettiin Metsäpirttiin leirille.

Ja leirikisojen voitot molemmista luokista vietiin kotiin!

Patu oli hienohienohieno leirillä. Käyttäytyi tosi kivasti ja voitettiin leirikisat! Kesäkuun lopulla kuitenkin Patu alko aristaa kaviotaan, pari päivää kengityksen jälkeen. Saikkua,saikkua,saikkua, mitään ei tapahtunut kaviossa ja pyydettiin kengittäjää laittamaan sille pohjalliset etujalkoihin. Muutama päivä ja vaiva oli poissa, joten treenit saattoivat jatkua. Olin itse aloittanut koulun harjussa ja liikutus epäsäännöllistyi pelkkiin viikonloppuihin.Patu oli ollut lähes 2 kuukautta tekemättä mitään (heinäkuun alku-elokuun loppu) (ja se lihoi kamalasti..), ja ensimmäiset ratsastukset olivat aivan uskomattoman hirveitä. Patu kuskasi mua, jarruja ei ollut ollenkaan ja se oli oikeasti aivan hirveää kun hevonen ei kävellyt laukan jälkeen. Loppukäynnit talutin maasta käsin.

Se oli ehkä ensimmäinen kerta kun ajattelin, että mitä ihmettä teen tämän hevosen kanssa.. Pikkuhiljaa se onneksi parani! Syyskuun loppupuolella se oli jo aika hyvä hetkittäin! Esteet olivat silti edelleen aika helvettiä kun hevosella oli vauhtia uskomattoman paljon.

Lokakuussa pompittiin pellolla maastoesteitä.. Ja kentällä muutamia rataesteitä, rataesteet ok mutta maastareilla ei jarrua..

Itsellä oli jotenkin kadonnut kokonaan se esteistunta, mikä joskus oli ihan ok sentään. Jokatapauksessa uskaltauduttiin ekoihin estekisoihimme kiviharjun tilalle ja luokka oli 60cm!

Ja me voitettiin alle sekunnilla! Olin tosi tosi tyytyväinen tammaan ja tossa ylläolevassa kuvassa P näyttää itsekkin aika tyytyväiseltä.

Talvi lähinnä maastoiltiin ja mentiin siellä missä pystyi. Mitään aurattua aluetta tien lisäksi ei ollut ja Patulla ei ollut talvella kenkiä, joten..... ei tehty oikein mitään. Kuviakaan ei koko talvelta paljoa ole, koulunkäyntikin vähän rajoitti hevosen liikkuttamista. Ja patu oli läski.

Pikkuhiljaa se parani. Koko ajan paranee tosi paljon. Keväällä käytiin kahdessa kati henttisen valmennuksessa. Ekassa Patu oli hieno, tokassa hirveä. Laukka oli vieraassa paikassa tosi jännittynyt.

Kuitenkin mentiin huhtikuussa koulukisoihin :--DD

Raviohjelma 55%

heC 50,31% :DD

Se oli kyllä jännä kokemus. Patu vähän pelkäsi maneesia ja radalle yksin jäätyään jännittyi täysin.

Toukukuun estekisat, fiasko....

No, enemmän mua nauratti ku hävetti.

Joo siis 50cm 4 virhettä plus melkein väärään esteeseen törmäys.. Ja vauhtia liikaa! 70cm oli paljon parempi, pudotus kun tuli huono tie mutta hevonen pysyi käsissä sentään!

Kesäkuussa estevalmennus ja tajusin että mun hevonen on kehittynyt hirveästi. Kantoi itseään laukassa tosi paljon ja olin tammasta oikein ylpeä :) Pidemmälle en jaksa kirjoittaa, loput löytyykin lähiaikojen postauksista.

Mun mielestä Patukin on aika erinäköinen nykyään kuin meille tullessaan :--)

Tämän vuoden aikana kolme eri suhteellisen tunnettua hevosihmistä on sanonut Patua oikein kivannäköiseksi ja kehityskelpoiseksi suokiksi :) Ylpeä pikkutammasta!