Millainen hevonen on Patu?

Siinäpä vasta kysymys.. Päätin esitellä tän mun tammuskan nyt, kun täällä Harjussa on ylimääräistä aikaa ja tajusin etten suurempia esittelyjä ole tehnytkään!

Lähdetään liikkelle perusfaktoista; 12-vuotias suomenhevostamma Patuska (tutummin Patu, Patsu, Möhkö, mökkötökkö, Pamppi(s) ja niin edelleen), isä on Patrik ja emä Hilun Valo. Vaaleanrautias, liinahtava, läsi ja kaikki jalat valokavioita. Korkeutta about 155cm tai vähän alle ja leveyttä varmaan sitäkin enemmän..

Patu on superkiltti hoitaa, käytävällä seisoo paikallaan vaan. Karsinassa harjaus ja muu onnistuu myös vapaana, satuloidessa vähän pyörii mutta satulankin saa selkään ilman kiinni laittoa. Joskus yrittää nappasta kädestä satuloidessa, mutta ei ole koskaan minua ainakaan purrut. Loimittaminen  ja letkulla pesu aivan ok. Raspaus ja kengitys eivät tuota mitään ongelmia.. Lastaus on hieman ongelma, Patu empii koppiin menoa ja pelkää sillan nostamista jonkin verran.. Suurimmaksi osaksi vain tiedostaa tosin oman kokonsa ja tietää etten minä sitä kiskomalla saa sisälle. Kuitenkin napakasti käskemällä menee nopeasti sisään. Vieraat paikat (leiri, kisat, valmennukset) eivät ole tuottaneet Patulle minkään sortin hermoromahdusta ja möhkis on ollut oikeastaan rauhallisempi kuin kotona.

Ratsastettavuudeltaan Patu on lievästi hassu. Selässä voi olla väärinpäin, kolme päällä, seisoa ja vaikka pomppia ilman että Möhkis välittää, mutta kunnon koulutreeneissä pienikin horjahdus selässä saa Patun koventamaan vauhtiaan. 

Patu rakastaa juosta pellolla, maastossa, kentällä, radalla... Maastoillessa ekoissakin raveissa pahimpina päivinä P on valmis sinkoamaan täyteen laukkaan, parhaimpina päivinä pidättämällä se pysyy ihan kivassa ravissa. Ilman satulaa rauhallisempi, mutta siinä on se riski että putoan paljon herkemmin. Rauhallista laukkaa ei löydy, tai ainakin saa pidättää aika runsaasti. Maastossa pelkää vähän kaikkea, postilaatikoita, koiria, ojia, kiviä, puita jne.. Traktorit, autot yms eivät tuota kuitenkaan yleensä ongelmia. Pellolla yleensä mennään joko superkovaa tai ei ollenkaan, täysiä on kiva mennä, yleensä kuitenkin jarrut löytyy jossain vaiheessa. Maastopoluilla köpöttely on varmaan parasta mitä Patu tietää! Tunkee itsensä aina metsään kun on mahdollisuus.

Katastrofin ainekset: maastoesteitä pellolla

Maastopolulla rallittelua :--)

Kenttätyöskentelyssä alussa on yleensä hyvinkin rento mulla tai tutuilla ratsastajilla. Yleensä uudet ratsastajat saa Patun juoksemaan ihan päättömästi ilman jarruja, eikä näin nopeasti ajatellen kovinkaan moni ole patusta tykännyt ekalla ratsasastuskerralla. Vaatii paljon töitä saada P ratsastettua niin läpi, että jokainen pidäte menee sinne aivoihinkin asti ja että kaikki onnistuu edes suunilleen oikein, mutta parhaimmillaan Patu on todella kuuliainen, eteenpäinpyrkivä ja mukava ratsastaa. Viimeisen kuukauden-parin aikana Patu on kyllä omasta mielestäni rentoutunut älyttömästi, varsinkin laukannostot (kotona..) sujuvat rauhallisesti ja ilman suurempaa kuumumista. Itse olen kisannut tällähetkellä raviohjelmaa ja heC yhdissä kisoissa.. Ravi on peräänannon kannalta Patun paras askellaji (-no, ravia hevosen onkin helpoin koota=)) mutta laukkakin on kehittynyt superpaljon tässä keväällä, kun ollaan pystytty treenaamaankin. Valmentajan mukaan Patun muoto on todella hyvä ja että siitä saa vielä ihan kivan hevosen, kunhan kertyy vähän enemmän kilometrejä kentällä mennessä.

kouluvalmennus 25.4

koulutreeniä pellolla 6.5

koulutreeniä pellolla 6.5

Esteillä Patu on melkoinen tykki. Esteiden kentällä oleminen saa jo sen kuumumaan ja katselemaan esteitä sen näköisenä että joko mentäisiiin. Ihan sama oikeastaan minkä kokoinen este ja vaikka sen tulisi kuinka rauhassa, niin ei Patua saa laskeutumaan muussa askellajissa kuin laukassa. Joskus aiemmin vielä esteillä varsinkin Patun laukan tasapainottomuus korostui, mutta nykyään vähän kokoamalla + ympyröillä saa laukasta puolet paremman. Yksittäisten hyppääminen saa Patun kuumumaan, mutta radoilla se on usein ihan hyvin kuulolla. Kuitenkin nykyään hypätään sen verran vähän, että Patu on joka kerta todella innoissaan esteistä... Yksittäisenä ollaan hypätty 105cm ja ratana kotona 80cm. Kisoissa ollaan menty vasta yksi 60cm, mutta tarkoitus on varsinkin esteitä alkaa kisaamaan enemmänkin.

estekisat 6.11.10, 60cm

leiri kesäkuu -10, 90cm

En oiken enää keksi mitään kirjoitettavaa (vaikka toisaalta voisinkin kirjoittaa vaikka romaanin..), joten jos joku asia jäi vaivaamaan niin kysykää vaan =D

ps: ihanaa uusia lukijoita! Tervetuloa lukemaan vaan.