Masennusta ..

Vielä aiemmin olen ottanut Patun jalkavian aika kevyesti, en ole alkanutkaan ajatella asiaa, mutta eilen tuli hirveä masis katellessa rallittelukuvia ja estekuvia.. Toivon vaan että ton jalan sais kuntoon, että se kestäis käyttöä.. Jänteessä ei mitään hirveän vakavaa ainakaan pitäisi olla (sen verran vähän turvotusta ja eläinlääkäri epäili ettei mistään hirveän suuresta vammasta kyse), mutta silti kummittelee pelko ettei Patu kestäisi enää normaalia rankempia treenejä. P rakastaa nimittäin kun pääsee menemään kovaa, hyppäämään jne.

maastossa♥

Monet ovat varmaan huomanneet mikä into Patulla on hypätä. Viimekisoissakin se oikein syöksähtää eteenpäin korvat hörössä esteen nähtyään. Monilla hevosilla edellisissä kisoissa tuo into puuttui. Patu syttyy radalle, se on ihan intopiukeana ja selkeästi radan jälkeen on tyytyväinen kun minä syöksähdän kaulalle taputtamaan ja Patu rauhoittuu. Koulukisoissa se on jännittynyt, itse en nauti siitä kisatilanteesta (Patu jo match showssakin jännittyi kun joutui "radalle" käytännössä yksin..) eikä me olla tuuppareita. Patu osaa kantaa itseään, mutta ei se silti ole kouluhevonen. Sen pää ei kestä sitä, pitää päästä menemään välillä kovaa ja hyppäämään. Maastoesteet on ihan ykkösjuttu sille!

Patu näki esteen, eikä ainakaan yhtään innoissaan?

Tuntuu, että aina kun juuri menee hyvin kaikki ja treenit sujuvat, niin tulee takapakkia. Tiedän että P'n taidot mystisesti katoaa saikun aikana, sillä on virtaa enemmän kuin laki sallii ja aloitetaan taas paljon alempaa mihin nyt ollaan päästy... Kiusaan itseäni katsomalla Patusta videoita....

it will all get better now
at least that is what they say
but i don't see it coming